AVH-kuntoutus

Aivoverenkiertohäiriö eli AVH kattaa aivoinfarktit ja aivoverenvuodot. Aivoinfarkti on yleisin muoto: se syntyy, kun verihyytymä tukkii aivovaltimo ja aivosolut alkavat tuhoutua hapenvajeesta. Suomessa AVH kohtaa vuosittain noin 24 000 henkilöä, ja se on kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Sairaus voi iskeä kaiken ikäisiin, mutta riski kasvaa jyrkästi iän myötä.

Aivohalvauksen oireet alkavat äkillisesti: kasvojen, käden tai jalan äkillinen toispuolinen heikkous tai puutuminen, puheen puuroutuminen tai ymmärtämisvaikeus, äkillinen näköhäiriö tai kova päänsärky ovat hälytysmerkkejä. Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA) oireilee lyhyesti mutta on vakava varoitusmerkki tulevasta aivoinfarktista. Epäilyn herätessä on soitettava välittömästi 112.

Tärkein riskitekijä on korkea verenpaine, jota seuraa eteisvärinä, diabetes, korkea kolesteroli, tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta. Suuri osa aivohalvauksista olisi ehkäistävissä riskitekijöiden hallinnalla.

Aivohalvauksen diagnosointi tapahtuu ensiavussa aivojen tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella. Akuutin aivoinfarktiin voidaan antaa liuotushoito tai tehdä mekaaninen trombektomia, jos hoitoon päästään riittävän nopeasti. Nopeus on ratkaisevin tekijä aivoinfarktin hoidossa: jokainen menetetty minuutti tarkoittaa aivosolujen tuhoutumista.

Akuutin vaiheen jälkeen alkaa kuntoutusvaihe: neurologinen fysioterapia palauttaa liikkumiskykyä ja tasapainoa, toimintaterapia tukee päivittäisistä toiminnoista selviytymistä ja puheterapia hoitaa puheen ja nielemisen häiriöitä. Kuntoutuksen intensiteetti on suoraan yhteydessä toipumistuloksiin, ja se kannattaa aloittaa niin pian kuin mahdollista.

Merkittävää toipumista voi tapahtua kuukausista vuosiin akuutin vaiheen jälkeen, sillä aivot pystyvät muokkautumaan uudelleen plastisiteettikykynsä ansiosta. Aivohalvauksen uusimisen ehkäisy lääkehoidolla ja riskitekijöiden hallinnalla on olennainen osa pitkäaikaishoitoa.